hmm...Meidän Vilperillä ei oikeastaan ole ystäviä..
Toki yksi sisko löytyy jota ei ole nähnyt pentuajoista ja samoin isä ja äiti...Sisko on siitä jännä että on jäänyt ihan pentu kokoiseksi, varmaan joku sairaus..meidän Laku kissalle kävi aikoinaan samallalailla ja lääkäri totesi että on sydänvika..Laku ei osannut edes naukua..:(

Nooo palataan ystäviin..Vilperi on yhden ainoan kisun nähnyt...nimittäin vanhempieni kissan Iiron..Reissu oli aikamoinen farssi..
Otimme siis Vilperin vanhempieni luo mukaan kyläilemään, ideana oli kokeilla jos tulevat toimeen, kun vanhemma reissaavat asuntoautolla aika paljon, niin helpompi olisi jos sais kissat samaan paikkaan. Meillä on välimatkaa noin 2km, joten autossa ei ollut pitkään.
Vilperi ei tykkää yhtään matkustaa, oli ihan paniikissa ja mourusi..No pääsimme perille..
Iiro nukkui jossain tyytyväisenä, eikä tajunnut heti, että taloon tuli toinen kissa. Vilperi syöksyi heti sohvan alle, niinkun kissoilla nyt tapana on.
Iiro vihdoin tajusi että, perskeles täällä on tunkeilija ja meni vahtimaan sohvan eteen ettei sieltä tulla pois...

Kun menimme kahvipöytää Vilperi livahti sohvan alta ahtaaseen nurkkaan piiloon. Iiro vahti siinäkin. Haistelivat toisiaan, ei sen enempää. 
Jossain vaiheessa Vilperi istui mieheni sylissä ja Iiro istui maassa ja katseli. Enempää ei tapahtunut.
Ehkä olisi ollut parempi tuoda Iiro tänne, Vilperi kun on niin matkustuskammoinen ja muutenkin menee aika pitkään ennen kun kotiutuu uuteen paikkaan.
No..ehkä teemme näin sitten ensi kesänä. :)


Näitä kisuja ei Vilperi ole koskaan tavannut, mutta ehkä jonain päivänä..:)
Nämä ovat veljeni kaksi ragdollia Lassi ja Leevi. Maailman kilteimpiä kissoja.

Tämä on Leevi. Todella iso (noista kuvaus ajoista kasvanut) ja todella ihmisrakas.

Ja tämä on Lassi..(ovat muuten veljeksiä). Leevi on vähän "harmahtava" väritykseltään, hieman pienempi ja paljon paljon arempi. Nykyään on jo hieman rohkaistunut ja tulee itse kerjäämään paijausta. :)